Lokakuun viimeisen päivän sateisena ja harmaana aamuna virkeän oloinen Matti Anttila astelee Helsingin keskustan Cafe Aaltoon. Rakas koira on Anttilan mukana. Edessä on taas pitkä ero, ehkä koirakin sen aistii ja pyörii levottomana Anttilan jaloissa. Takana on viimeinen omassa sängyssä nukuttu yö ennen lentoa Kapkaupunkiin ja seuraavalla legillä odottavia etelämeren myrskyjä. Anttilan mukaan omasta sängystä nousemiseen liittyi haikeutta. Ei olisi millään malttanut.
Anttilan olemuksesta huokuu rauhallisuus ja tyyneys. Hän kertaa ensimmäisen legin tapahtumia ja paluu lähtöön nostaa kylmät väreet pintaan. Anttila tilaa listalta pöydän täyteen. Kuusi kiloa laihtuneen seilorin ei tarvitse kursailla. Aamupala on syömättä ja seuraavat kahvilaherkut Helsingissä ovat kaukana. Kuuntelen Spirit of Helsingin ikänestoria korvat tarkkana. Puhe kulkee verkkaisesti ja tasaisesti kerrottu tarina 1. legiltä etenee aalto aallolta kohti Kapkaupunkia. Päiväntasaajan ylitys, kalansaaliit ja hellejaksot. Kysyn väliin tarkennuksia, enkä oikein malta pysyä penkissä. Oma mielikuvitukseni yrittää puskea pintaan. Anttila sen sijaan on entistä seesteisempi. Mietin, että onko purjehduskupla jo kietonut hänet sisäänsä. Todistanko juuri kuuluisaa flow -tilaa? Onko hän ajatuksissaan jo Swanin kannella talon korkuisten aaltojen keskellä reivaamassa purjetta?
Miksi Spirit of Helsinki oli ensimmäisen legin nopein vene?
Olin ennakolta ajatellut, että kysymys saisi Anttilan intoutumaan. Niin ei käynyt. Rytmi puheessa ei muuttunut. Ei voitto tullut yllätyksenä Anttilalle, eikä kenellekään muullekaan miehistössä. Vene on hyvässä kunnossa, miehistö on hyvässä kunnossa ja suunnitelma oli huolella tehty. Vaikka säätietojen saaminen oli puutteellista ja yksi purje repesi kappaleiksi, ei suurempia ongelmia ollut. Vene kulki niin kovaa kuin mahdollista ja miehistö täytti paikkansa, vaikka rytmiä jouduttiinkin välillä hakemaan. Se kuuluu ensimmäiselle legille, joka toimi hyvänä lämmittelynä seuraavia koitoksia varten. Anttila ei ole huolissaan miehistön kyvykkyydestä, vaikka muutama purjehtija vaihtuukin seuraavalle legille. Jos haasteita ilmenee, Anttila tarttuu niihin omalla ”vastaanotollaan” kajuutassa, jossa miehistön jäsenet voivat käydä purkamassa tuntojaan Anttilan kanssa.
Sunnuntaina 5.11 alkava etappi kohti Aucklandia ei myöskään hätkäytä Anttilaa. Luotto omaan porukkaan ja veneeseen on 100 %. Puheesta kuuluu varmuus ja siihen on helppo uskoa. Anttila ja kaikki muutkin tietävät, etteivät he ole lähdössä leppoisalle lomapurjehdukselle. Jokainen tulee tekemään oman osansa, jotta vene lentää turvallisesti ja mahdollisimman kovaa kohti Aucklandia. Ja, jos kaikki menee nappiin, tulee Spirit of Helsinki kärjessä myös Aucklandiin. Eikä se enää ole kenellekään suuri yllätys.
Crew Kapkaupunki – Auckland:
Jussi Paavoseppä, Matti Anttila, Jouko Kallio, Ian Herbert-Jones, Tommi Uksila, Hilla Paananen, Veera Toivanen, Aaro Immonen, Mika Von Svetlick, Ata Kaukonen ja Topi Simola.
Turvallista matkaa Spirit of Helsinki!
Jussi Evinsalo
Blogin kirjoittaja Jussi Evinsalo on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, jolla merisuola virtaa suonissa usean sukupolven perinnön ansiosta. Jussi on toisen polven veneilytoimittaja, jonka isä (Seppo Evinsalo) on ollut kuvaamassa Fazer Finlandin lähtöä Portsmouthissa 1985. Isä ja poika, saman aallon harjalla. Jussi on seurannut ja tulee seuraamaan Spirit of Helsingin matkaa kohti lähtöviivaa ja lopulta pallon ympäri. Lopputuloksena on Spirit of Helsingin tarina, joka jo nyt on lukemisen arvoinen.
